Käsittelemättömät tunnevauriot ovat kuin raskas reppu täynnä rojua. Vaikka sen ovat ehkä sälyttäneet harteillemme toiset ihmiset, ei ole koskaan liian myöhäistä  pyrkiä parantumaan!

Eräässä televisio-ohjelmassa käsiteltiin ostosriippuvuutta, vastustamatonta halua hankkia yhä uusia tavaroita, vaikka ei olisi tarvetta eikä varaa. Eräs nainen kertoi tuhlaavansa valtavia summia vuosittain velkaantumiseen asti. Itse hän  uskoi nauttivansa shoppailusta. Tutkimuksessa aivotoimintaa rekisteröivät sensorit kuitenkin paljastivat, ettei hän oikeasti iloinnut. Emme siis ole ainoastaan muukalaisia maailmassa, vaan tosi  vieraita myös itsellemme! ”Tunne itsesi”, sanovat filosofit. Miten se käy päinsä, kun viisaista viisainkin toteaa: ”Kaukana on kaiken sisin olemus, syvällä syvällä – kuka voi sen löytää?”(Saarn. 7:24)! 

Keitä olemme?

”Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi” (San. 27:19). Peruskäsityksemme itsestämme rakentuu paljolti palautefragmenteista, joita saamme ympäristöstämme. Jo pieni lapsi peilaa hyväksytyksi tai hylätyksi tulemistaan hänelle tärkeiden ihmisten suhtautumisesta. Koko elämää määräävät vaikutteet saamme vaiheessa, jolloin olemme täysin puolustuskyvyttömiä. Emme edes tiedosta aivoihimme muodostuneiden tunnekytkösten mekanismeja. Esiin voi pulpahtaa tuntoja, joita emme tienneet olevan olemassakaan.  Emme tiedä, mistä reaktiomme johtuvat, mutta varmuuden vuoksi tunnemme syyllisyyttä.  ”Hyvän ihmisen” kuvan säilyttääksemme saatamme kantaa vastuuta myös toisten ihmisten hyvällä tuulella pitämisestä. Aikuisena jatkamme rakentamista lapsuudessa opituille palkitsemis- ja rangaistusmalleille.

Kenen reppua kannat?

”Kuin syvä vesi on ihmisen sydän, mutta ymmärtäväinen sen luotaa” (San. 20:5). Luotaamisen tavoitteena on saada selville, mitä pohjalla todellisuudessa on. Tahto ja järki saattavat tähdätä tiettyyn käyttäytymiseen määrättyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Mutta vasta kun ulkoinen ilmaus on sopusoinnussa sisäisen olon kanssa, voidaan kokea eheyttä. Aina kun ajattelu ja toiminta eivät vastaa toisiaan, syntyy ristiriita. Prinsessa Diana toteaa eräässä puheessaan, miten tunne-elämältään tasapainoton ihminen ei koskaan pysty täysin hyödyntämään koko potentiaaliaan. Käsittelemättömät tunnehäiriöt ovat kuin raahaisi raskasta, täynnä roinaa olevaa reppua läpi elämänsä (Hello! n:o 1005, 29.1.2008, s. 70).

Riski, että kierre jatkuu seuraavalle sukupolvelle, on suuri. Siksi kenenkään ei tulisi ajatella, ettei aikuisena kannata enää tehdä mitään, vahinko on jo tapahtunut. Ei ole koskaan liian myöhäistä pyrkiä voimaan paremmin! Se on suorastaan velvollisuutemme ihmisinä. Jumala loi ihmisen ”kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi” (1Moos. 1:27). Yksi Jumalan olemukseen kuuluva ominaisuus on se, että hän tekee asioita itsensä tähden, sen tähden, että hän on sitä mitä on. 

Siinä on myös ihmiselämän mielekkyyden salaisuus. ”Oikea teko on oikeamielisen ilo” (San. 21:15). ”Oikeamielinen kulkee iloiten tietään” (San. 20:6).” Voimme hämätä itseämme ja toisiamme, mutta ”sydänten tutkijaa sinä et petä. Hän valvoo sinua ja tuntee sinut” (San. 24:12). ”Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa” (San. 26:23). ”Jumalattoman uhrilahja on iljettävä, vielä iljettävämpi, jos hän hautoo pahaa” (San.21:27).  ”Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee sydämet” (San. 21:2). ”Herra punnitsee ajatukset” (San. 16:2). 

Mikään ei näytä olevan Jumalasta vastenmielisempää, kuin palvelus, jossa sydän ei ole mukana. Todellisuutensa myöntäminen on ensimmäinen askel eheyteen.

Tiedon huippu 

Kyse on vaikuttimista – alueesta, jossa liikkeellepanevat voimamme kanavoituvat toiminnaksi. Voidaanko tätä tiedostamatonta hallita?  ”Kuka voi sanoa: ’Olen puhdistanut sydämeni, kaikesta synnistä olen vapaa’?” (San. 20:9). Kuitenkin Jumala kutsuu: ”Avaa sydämesi tiedolle, jota jaan” (San. 22:17). ”Poikani, jos sydämesi viisastuu, minun sydämeni iloitsee” (San. 23:15). 

”Siksi minä sinulle puhun, siksi saatan tietoosi kaiken tämän” (San. 22:19). 

Mitä tekemistä tiedolla ja sydämellä on keskenään? Tekstistä käy ilmi, että kyse on tiedosta, joka opettaa turvaamaan Herraan (San. 22:19). Olemme hänen edessään itse vastuussa omista tunteistamme. Emme selittele, puolustele tai syyttele muita, vaan etsimme hoitoa ja ratkaisua suoraan omiin ongelmiimme. 

Henkisen tasapainon mittarina voisi melkein pitää sitä, missä määrin olemme sitä, mitä teemme. Sekä syyttävät että puoltavat tunteemme ovat usein reak­tioita ulkopuolisiin odotuksiin, toisten vaatimuksiin ja opittuihin normeihin. Ne kaikki voivat olla oikeita ja hyviä. Mutta ne eivät ole itse rakennus, vaan korkeintaan rakennustelineet, jotka viimeistään kuolema purkaa. Silloin kysytään: Rakensimmeko omaa, ainutkertaista elämäämme, vai täytimmekö jonkun toisen elämäntarkoitusta? Ehdollistimmeko menettelymme toisten tekemisiin tai tekemättä jättämisiin, vai olimmeko itse aloite elämän audienssisalissa? 

Olet sen arvoinen

Yksi huikaisevimpia esimerkkejä itseään kunnioittavasta Jumalaan turvautumisesta on Danielin kolme toveria. Dan. 3:16-17:sta löydät nuorukaisten viiden tähden strategian:

1. Oman vastuunsa rajaaminen provokaatioissa (”Tähän ei meidän tarvitse lainkaan vastata...”)  

2. Oman arvomaailman kunnioittaminen (”Jumala, jota me palvelemme...”)

3. Luottamus hyvän vahvuuteen pahan yli (”Jumala -- pystyy pelastamaan meidät tulisesta uunista ja hän voi pelastaa meidät myös sinun sinun käsistäsi, kuningas...”) 

4. Ehdollistamisesta vapautuminen (”Ja vaikka niin ei kävisikään...”)

5. Motiiviensa sisäistäminen (”Saat olla varma siitä, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista patsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme kumarra...”)

On elämän suuri haaste siirtyä ärsykeohjautuvasta käyttäytymisestä sisäsyntyiseen omaehtoisuuteen. Miksi sitten pitäisi? Eräs kosmetiikkamainos päättyy kommenttiin: ”Because you are worth it!”  Siksi, että sinä olet sen arvoinen! 

Elämä ja maailma ei aina tunnu sen arvoiselta, että kannattasi pyrkiä mihinkään hyvään. Kuka lopulta muistaa, olimmepa kuinka hyviä tahansa? Mutta Jumalan kuvan jäljitteleminen siinä, että teemme asioita itsemme tähden, että olemme sitä, mitä teemme, on ainoa todella ihmisarvoinen tapa elää.