SivuOtsikkoKirjoittaja
3Olet arvokasEeva-Liisa Vihermö
4Luvattu maa 9Eero Toivonen
8Big BangTeuvo Pärlesten
9Ydinvoimaa fuusiostaSinikka Mäkivierikko
12Vaarasta WaltariksiSinikka Mäkivierikko
20Mene metsään!Ari Laitinen
< Takaisin luetteloon

Ydinvoimaa fuusiosta

Sinikka Mäkivierikko        

Mitä rukouksillemme tapahtuu sen jälkeen, kun ne on esitetty? Päätyvätkö ne roskakoriin, niin kuin Ruotsin yliopistoihin pyrkivien ulkomaalaisten hakemukset, koska niitä ei ole aikaa käsitellä?

”Vielä tuli yksi enkeli, joka asettui alttarin ääreen kädessään kultainen suitsutusastia. Hänelle annettiin paljon suitsuketta, jotta hän valtaistuimen edessä olevalla kultaisella alttarilla liittäisi suitsutusuhrin kaikkien pyhien rukouksiin. Niin nousi suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä pyhiltä tulevien rukousten kanssa” (Ilm 8:3-4). Suitsuke on tarkoitettu levittämään hyvää tuoksua. Ihmisen muistissa juuri tuoksut säilyvät kauimmin. Pieni häivähdys voi aktivoida eloon kauan sitten unohtuneet maailmat. Tuoksu voi myös traumatisoida loppuiäksi, jos se liittyy johonkin vastenmieliseen tai järkyttävään kokemukseen. Tuoksu aistitaan suoraan, ilman tietoisuuden tai älyn siivilöintiä. Vaikka Jumala tukkisi korvansa ja sulkisi silmänsä, suitsukkeen mukana rukoukset menevät perille! Huomattakoon, että vaikka kyseessä oli pyhien rukoukset, niihinkin tarvittiin välittäjäaineena suitsuketta kultaisesta maljasta.

Mikä tuo kultainen malja on? Getsemanessa Jeesus rukoili: ””Ota tämä malja minulta pois” (Mark. 14:36; Luuk. 22:42). ”Menköön tämä malja minun ohitseni” (Matt. 26:39). Jos malja on sama, jonka Jeesus kerran tyhjensi, ja siinä oleva suitsukse näin ollen hänen ansioitaan, miten ihmeellisessä seurassa rukouksemme ovatkaan! Jokin aika sitten Ruotsin kuningaspari poikkesi matkallaan MacDonaldsin tapaiseen ruokapaikkaan. Miltähän muista asiakkaista mahtoi tuntua keskellä arkea lounastaa kuninkaallisten naapuripöydässä? Rukouksessa saamme milloin tahansa astua kuninkaan pöytään – kuninkaan, joka osaa lukea ajatuksemme, eikä vain siepata sähköpostia, tekstiviestejä tai salakuunnella puheluja.

Jos Jumala tietää kaiken ja on täyttänyt kaiken puolestamme, mihin rukous­ta tarvitaan? ”Niin nousi suitsutuksen savu enkelin kädestä Jumalan eteen yhdessä pyhiltä tulevien rukousten kanssa” (Ilm. 8:4). Onko niin, että Jeesuksen ansiot pääsevät oikeuksiinsa vasta vastaanottajan kuittauk­sella varustettuna, ja rukouksemme on tuo kuittaus – puumerkki, sormenjälki, joka valtuuttaa enkelin käyttämään kultaisen maljan sisältöä juuri meidän hyväksemme?

Jättääkö Jumala jotain hyvää tekemättä siksi, ettemme rukoile? Tai jotain pahaa sallimatta siksi, että rukoilemme? Mikä kaikki on rukoustemme varassa? Koemme rukoustemme pohjattoman vajavuuden – uskon puutteen, rakkauden puutteen, toivon, tahdon, antaumuksen ja aitouden puutteen.Voidaanko mitään maailmassa jättää jonkin niin heiveröisen kuin ihmisen rukouksen varaan? Tekstin mukaan mikään ei olekaan rukoustemme varassa. Rukous ei kanna suitsuketta, vaan suitsuke rukousta. Suitsuketta on paljon, kun taas rukousten määrästä tai laadusta ei puhuta mitään. Ratkaisevaa on se, sekoittuuko rukous suitsukkseeseen. Vasta yhteensulautuneena suit­sukkeen kanssa taivaan postilaitos lajittelee rukouksen menemään edelleen Jumalan pöydälle.

Miten sulautuminen tapahtuu? Maljarukouksessaan Jeesus 1) ilmaisee oman tilanteensa sellaisena kuin hän sen kokee, 2) esittää oman toiveensa ja ehdottaa omaa ratkaisuaan, 3) antaa täydet valtuudet Jumalalle: ”Ei kuitenkaan minun tahtoni mukaan, vaan sinun” (Mark. 14:36).

Jääkö rukous ensisijaisesti vain leijumaan tuoksuna taivaaseen? ”Enkeli otti suitsutusastian, täytti sen alttarin tulella ja sinkosi tulen alas maan päälle” (Ilm. 8:5). Rukouksen idea on sen vaikutus tässä maailmassa. Rukouk­sessa ihmismieli anoo saada asettua yksisuuntaiseksi jumalallisten tarkoitusperien ja voimavirtojen kanssa. Heikoimmastakin voi siten tulla vaikuttajayksilö: ”...ukkonen jylisi, salamat leimusivat ja maa järähteli” (Ilm. 8:5). Ei ole välttämätöntä pystyä selittämään rukouksen merkitystä teologisena teoriana. Oleellista on se, että tässä inhimillisen ja jumalallisen fuusiossa on todellisuuksia muuttavaa ydinvoimaa.