Tunnetuimpia paradokseja on valehtelijan paradoksi. ”Minä valehtelen aina” on merkillinen väite. Jos valehtelen aina, niin valehtelenko väitteessänikin? Jos taas puhun totta, valehtelen. Ja jos valehtelen, puhun totta!

 

Joulu on täynnä paradokseja kaikenikäisille. Sitä vietetään, vaikkei juuri kukaan usko Jeesuksen syntyneen keskitalvella, vaan todennäköisesti syksyllä lehtimajanjuhlan aikaan. Joulun ajankohta valittiin hautaamaan alleen roomalainen Saturnalia, rankka ja rietas pakanallinen juhla. Kristillisistä juhlista joulu täyttää horjuvasta perustastaan huolimatta kirkkojen penkit parhaiten. Paradoksi sekin. Joulua on sanottu epäitsekkyyden juhlaksi, mutta sen kaupallisuus saattaa ryöstää meiltä sekä adventtiajan että itse juhlan. 

 

Elämän paradokseista kirjan Saat sen mistä luovut (Kirjapaja 2008) kirjoittanut terapeutti Tommy Hellsten toteaa Vantaan Laurin nettisivuilla, että joulun sanomakin on paradoksi, jonka avaa vain ikuisuuden kanava eli usko.

 

”Jumalan tuleminen ihmiseksi on niin hullu ajatus, että se ylittää järjen. Siihen liittyy kuoleman merkityksen muuttuminen – rakkaus on kuolemaa suurempi. Inkarnaatiossa ikuisuus murtautui aikaan ja ajan merkitys muuttui. Kaikki on nyt armon aikaa. 

 

Totta joulussa on tämä toinen puoli. Juhlan aina ajankohtainen sanoma on, että Jumalan Poika syntyi ihmiseksi. Jumala antoi omastaan, kalleimman lahjansa. Mekään emme menetä mitään, jos annamme, vaikkapa kuuntelevan korvamme. Tavarajoulusta ainakin minä luovun suosiolla – sitä en toivo takaisin. 

Hyvää Joulua & Siunattua Armon Aikaa!